Neuropsykiatriset piirteet (nepsy), kuten esimerkiksi ADHD:hen tai autismikirjoon liittyvät haasteet, ovat usein ulkopuolisille näkymättömiä. Tämä johtaa helposti väärinkäsityksiin, joissa kuormittuminen tavallisissa tilanteissa tulkitaan virheellisesti huonoksi käytökseksi. Kehitysvammaisten palvelusäätiö halusi murtaa näitä myyttejä ja auttaa ihmisiä ymmärtämään, miltä tuntuu, kun esimerkiksi valot tai äänet aiheuttavat suunnattoman aistiärsytyksen tai ajatus jää “luuppiin”.

Me Tussitaikureilla lähestyimme tätä herkkää aihetta antamalla abstraktille diagnoosikirjolle inhimillisen äänen. Ratkaisuksi valittiin tarinallinen piirrosvideo, jossa päähenkilö Nepsy kertoo kokemuksistaan minä-muodossa. Visuaalinen viestintä oli tässä avainasemassa: pystyimme piirtämään näkyväksi sen sisäisen kokemuksen, joka muuten jää piiloon. Video havainnollistaa lempeästi, miksi rutiinit ovat tärkeitä ja miksi ympäristön ymmärrys on Nepsyn “paras ystävä”.

Videon tyyli on pidetty helposti lähestyttävänä ja lämminhenkisenä, mikä tukee videon tärkeintä viestiä hyväksynnästä. Se ei syyllistä ketään, vaan kutsuu katsojan asettumaan toisen asemaan. Lopputuloksena on vaikuttava ja selkeä viestintäväline, joka lisää ymmärrystä sekä nepsy-henkilöitä että heidän perheitään kohtaan. Video muistuttaa tärkeästä totuudesta: erilaisuudesta huolimatta maailmaan mahtuu kaikenlaisia tyyppejä.