Kaikki irti livekuvituksesta

Yleisin tapa hyödyntää livekuvitusta lienee “perinteinen tapa” – siis se, että kuvittaja istuu yleisössä, laatii visuaaliset muistiinpanot ja postaa ne esimerkiksi tapahtuman sosiaaliseen mediaan kun ohjelmanumero on päättynyt. Tämä on kuitenkin vain yksi tapa: livekuvituksella voidaan myös viihdyttää, osallistaa ja syventää ohjelmanumeroita sekä tarvittaessa korvata vaikka kaikki esitysmateriaalit.

Enenevissä määrin livekuvitusta näytetään puhujien tai muun ohjelman taustalla, joko jatkuvasti tai rytmitettynä muun esitysmateriaalin kanssa. Puheenvuoron edetessä täydentyvä piirros näyttää, mistä tähän mennessä on puhuttu ja miten asiat liittyivätkään toisiinsa. Etenevää piirrosta on hauskaa seurata, se auttaa keskittymään puheenvuoroon ja helpottaa oivaltamista myös silloin, kun esimerkiksi kielimuuri vaikeuttaa ymmärtämistä.

Livekuvitusta voidaan käyttää myös tilanteen rytmittämiseen. Tapahtumissa on usein hetkiä, jolloin uusi puhuja saapuu lavalle tai on jokin muu pieni tauko, joka kaipaa sisältöä. Näissä kohdissa voidaan tarkastella esimerkiksi tilaisuuden juontajan tai fasilitaattorin johdolla, mitä kaikkea livekuvitukseen on ehtinyt tähän asti syntyä. Yksi luonteva paikka katsoa yhteisesti livekuvitusta on myös palata siihen tapahtuman viimeisenä ohjelmanumerona. Tämä on hauska ja rento summaus päivän kulusta, muotitermein siis “wrap-up”.

Erilaisten puhujavetoisten tilaisuuksien ohella livekuvitusta voi hyödyntää myös esimerkiksi työpajoissa. Tällöin livekuvittaja voi kiertää työpajoissa ja tallentaa käytyjä keskusteluja ja tunnelmia kuviin. Livekuvittajalla voi myös olla tapahtumassa oma työpajapiste, jossa osallistujien tehtävänä on kiteyttää oma idea kuvaksi yhdessä piirtäjän kanssa.

Livekuvitus toimii hyvin myös paneelikeskustelujen jäsentäjänä. Se ruokkii keskustelua ja siitä voi nousta hyviä kysymyksiä juontajan tai keskustelijoiden mieleen. Yleisön on myös mukava seurata keskustelua, kun taustalle ilmestyy piirros, joka tiivistää puhutut asiat.