”Teidän työ on varmaan tosi kivaa tehdä”, totesi asiakas palaverin päätteeksi. Hän oli oikeassa. Piirrosvideoiden tekemisessä yhdistyvät monet työn mielekkyyttä tukevat elementit: sitoutuneet asiakkaat, jotka ovat oman työnsä asiantuntijoita, mahdollisuus tehdä mikrosukelluksia monenlaisiin kiinnostaviin aiheisiin, mahtava työyhteisö ja pitkäaikaiset yhteistyökumppanit, jotka tuntuvat osalta porukkaa. Lisäksi videot ovat teemaltaan usein sellaisia, jotka muuttavat maailmaa paremmaksi. Työn merkityksellisyyttä ei siis juuri joudu kyseenalaistamaan.
Tosiasia kuitenkin on, että kivaankin voi uupua, ja niin on myös käynyt. Pienessä työporukassamme oli ollut kuormitukseen liittyvää oireilua aina sairaslomiin saakka. Tanja Lapin ”Eroon työuupumuksesta”- kirjan uuvuttavien tekijöiden listaa lukiessa olisikin voinut huutaa ”bingo” lähes joka kohdassa.
Monien päällekkäisten ja limittäisten projektien hallintaan liittyy paljon muuttujia, yllätyksiä ja epävarmuuksia. Vaikka työn organisoinnin ja oman työn hallinnan välineitä on hiottu yhdessä, on hektisessä ja usein tarkkaan aikataulutetussa arjessa operoiminen herkästi stressitasoja nostavaa.
Työmäärissä on myös vahvaa syklisyyttä pitkälti asiakkaiden rahoituksiin liittyen. On ollut tyypillistä, että merkittävä osa vuoden myynnistä osuu vuoden muutamalle viimeiselle kuukaudelle, kun vuoden vaihteessa erääntyviä rahoituksia hyödynnetään videoiden ja kuvitusten tilaamiseen. Samanaikaisesti myös muita palveluita, kuten livekuvituksia toivotaan erilaisiin loppuvuoden tapahtumiin. Pandemian alkaessa oman lisänsä kokonaisuuteen toivat epävarmuus töiden jatkuvuudesta, etätyö ja monenlaiset koronarajoituksiin liittyvät erityispiirteet sosiaalisten kontaktien vähyydestä perheellisten tasapainotteluun etäkoulun kanssa. Koska moni uupumukselle altistava tekijä työssämme oli ikään kuin välttämätön paha, oltiin toistuvia uupumusoireiluja alettu tiedostamatta pitää ikään kuin luonnonlakina, jolle ei ole mitään tehtävissä.
Olin viimeisen vuoden työnohjaajaopiskelija siirtyessäni Tussitaikurien toimitusjohtajaksi alkukeväästä 2022. Vaikka siirryin tehtävään firman sisältä, koulutus antoi mahdollisuuden tarkastella työhyvinvointia ja vuosien varrella rakentunutta vyyhtiä ikään kuin tuorein silmin. Kävin läpi alan kirjallisuutta, ja innostuin ensin tässä jo aiemmin mainitusta työterveyspsykologi Tanja Lapin kirjasta. Sen pääajatus on, että fokus pitäisi siirtää uupumisista jaksamisen johtamiseen. Oivalsin, että vaikka monia uupumusriskiä lisääviä työn elementtejä tai ominaisuuksia ei voida poistaa tai korjata, emme silti ole voimattomia niiden edessä. Ymmärsin myös, että tilanteen helpottamiseen ei ole mitään yksittäistä taikakeinoa tai muutosta, vaan tarvitaan useita eritasoisia korjausliikkeitä samanaikaisesti.
Olimme työyhteisönä tunnistaneet, että työn ja vapaa-ajan ero oli monella häilyvä, ja varsinaisen työajan ulkopuolellakin oltiin usein ikään kuin valmiustilassa. Oli aika siis opetella tekemään työtä tavalla, jossa kaikki kunnioittavat omia ja muiden rajoja. Saimme prosessimme tueksi työterveydestämme Heltistä työterveyspsykologi Roopen, jonka johdolla kävimme läpi paitsi sitä, miten voisimme käsitellä yhteisönä jo koettua kuormitusta, mutta myös sitä, miten voimme jatkaa eteenpäin vahvempana yhteisönä.
Saimme myös Metsolannen Annelta tukea oman työn organisoinnin ja hallinnan kehittämiseen. Annen johdolla tutustuimme erilaisiin arjen työkaluihin, kuten oman työviikon suunnitteluun ja Eisenhowenin matriisiin. Yhteinen keskustelu viisaamman työnhallinnan ympärillä toi sekä vertaistukea että oivalluksia yhteisön sisällä.
Uupumisen hetkellä on usein tyypillistä ehdottaa oireilevalle, että töitä kannattaa priorisoida uudelleen. Nyt huomattiin, että useimmiten uupumusoireileva on kyllä jo yrittänyt parhaansa mukaan priorisoida, usein laihoin tuloksin. Sovittiin, että jatkossa uudelleenorganisointi ja priorisointi tehdään yhdessä esihenkilön kanssa, jolloin pöydälle usein löytyy myös sellaisia ratkaisuvaihtoehtoja, joita ei yksin ole tullut ajatelleeksi.
Meillä Tussitaikureissa organisaatio on haluttu pitää tietoisesti litteänä. Jokaisella on hyvät vaikutusmahdollisuudet omaan työmäärään, aikatauluihin ja työn sisältöön. Tästä haluttiin pitää ehdottomasti myös kiinni. Työntekijöiden vahva sitoutuminen ja tiimihenki johti kuitenkin välillä siihen, että oma etu jäi jalkoihin, kun ei kehdattu tai viitsitty tuottaa lisäkuormaa jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa oleville työkavereille. Tehtiin kaikille yhteinen toimintasuunnitelma siitä, miten lähdetään yhdessä toimimaan, jos jollakin työyhteisössä läikkyy yli omien voimavarojen. Esihenkilön rooli ja koko puuttumisen ketju käytiin yhdessä läpi. Myös työpaikan ulkopuolisten palveluiden, kuten työterveyden ja työnohjauksen mahdollisuuksia esiteltiin koko työyhteisölle. Omia tavoitteita ja työkuormia käydään läpi esihenkilön kanssa vähintään puolivuosittain, ja tarvittaessa myös tiuhemmin. Lisäksi työntekijät kehittävät vertaismentoroinnissa omaa osaamistaan ja työtaitojaan. Ja jotta myös esihenkilö eläisi kuten saarnaa, on hänellä oman johtamisen tukena paitsi säännöllinen henkilökohtainen työnohjaus, myös hyvä yhteistyö ja taustatuki yrityksen hallituksesta.
Uutta toimintatapaa ollaan harjoiteltu nyt reilun puolen vuoden ajan. On selvää, että vielä ollaan alkutaipaleella, mutta tulokset ovat olleet jo varsin rohkaisevia. Yhteisessä keskustelussa päätettiin, että kaikessa muussa voidaan tuurata ja paikata, mutta työntekijän omaa terveyttä ei saada ulkopuolelta fiksattua. Opettelimme uusia tapoja joustaa ja auttaa toinen toisiamme työyhteisön sisällä. Työrooleja pilkottiin uudella tapaa, ja yllättävissä tilanteissa alettiin yksin pärjäämisen sijaan pyytämään kaverilta apua. Siinä, missä aiemmin osalle työntekijöistä työmäärän pitäminen kapasiteetin alarajoilla oli nähty ainoana vaihtoehtona säilyttää hallinnantunne jatkuvien muutosten keskellä, huomattiin että tuurausoption tuoman joustavuuden vuoksi projekteja uskallettiinkin ottaa listalle ns. täydellä kapasiteetilla. Tämän johdosta työt jakautuivat entistä tasaisemmin, ja töille löytyi aiempaa helpommin tekijöitä. Odottamattomana sivutuotteena jaksamisen johtamiselle työ siis itseasiasiassa tehostui.
Terveempi työelämä vaatii sitoutumista joka tasolta hallituksesta työntekijöihin. Jo heti alkuvaiheessa tavoitteeksi asetettiin reteästi uupumusperäisten sairaslomien nollaaminen. Tavoitelistalla ovat myös työtyytyväisyyden parantuminen ja se, että opitaan tekemään tuttuja asioita uudella, paremmalla tavalla.
Tussitaikurit jatkavat harjoituksia kohti parempaa työelämää. Kuulumisia meidän etenemisestä voit lukea esimerkiksi tästä blogista.