fbpx

Tekoäly muuttuu taitavaksi – tarvitaanko vielä myös ihmisen tekemiä kuvia?

Tekoälystä on tullut osa elämäämme, ja nykyisin tekoälyä hyödynnetään yhä enemmän myös kuvituksissa. Mutta mistä tekoälyillä tehdyissä kuvissa on oikeastaan kyse? Tarvitaanko vielä myös ihmisten tekemiä kuvia?

Tekoäly muodostaa kuvia ihmisen määrittelemien promptien mukaisesti. Tekoälyllä toteutetut kuvat muodostuvat olemassa olevasta tietomassasta, ja tämä materiaali voi käsittää esimerkiksi toisten ihmisten tekemiä kuvia. Kuvat ovat kuitenkin saattaneet päätyä tekoälyn hyödynnettäviksi ilman alkuperäisten tekijöiden suostumusta. Tekoälyllä toteutettujen kuvitusten eettisyys onkin herättänyt paljon keskustelua  Onko oikein, että tekoäly voi hyödyntää tällaisia kuvia? Tuleeko tekoäly, tai tekoälyä käyttävä ihminen, korvaamaan kuvittajien ja muiden taiteen tekijöiden työn? Tarvitaanko tulevaisuudessa enää kuvittajia, animaattoreita tai edes Tussitaikureita? Aiheen pohtiminen herättää pienessä piirtäjässä ahdistuksen tunteita. Jumiutuessani hälyttävien ajatusten kierteeseen huomaan kuitenkin aina päätyväni samaan lopputulokseen: myös ilman tekoälyä toteutettuja kuvia tarvitaan, nyt ja tulevaisuudessa. Mutta miksi?

Ensimmäisenä mieleeni tulee tunne. Kun ihminen toteuttaa kuvan alusta asti omin käsin, on siinä väistämättä mukana osa häntä itseään, hänen kokemuksiaan ja tunteitaan.Tunne ikään kuin välittyy kuvaan ihmisen käden kautta. Jokaisella ihmisellä on oma, uniikki tyylinsä, joka näkyy esimerkiksi kuvan yksityiskohdissa, viivan liikkeessä sekä myös niissä pienissä epätäydellisyyksissä, jotka muistuttavat meitä inhimillisyydestämme. Myös Tussitaikureilla jokaisella piirtäjistä on oma tyylinsä. Mitä enemmän videoita piirrämme, sitä tunnistettavampi kunkin tyylistä tulee. Ihmisinä opimme silti jatkuvasti lisää, ja kaikki kokemuksemme muovaavat ja kehittävät ilmaisuamme. 

Myös tekoäly kehittyy huimaa vauhtia, ja tekoälyllä toteutettuja kuvia alkaa olla vaikea erottaa ihmisten tekemistä kuvista. Siitäkin huolimatta tuntuu, kuin tekoälykuvista puuttuisi jokin tärkeä palanen. Se voin toki olla vain minä, mutta en aisti tekoälyn kuvailmaisussa sellaista tunnetta, mitä ihmisen omin käsin tekemät kuvat usein ilmentävät. Ihmisten tekemiä kuvia katsoessani vaikutun siitä, että tiedän jonkun luoneen kuvan omin käsin. Liikutun siitä, miten joku ilmaisee taiteellaan vaikkapa surun tunnetta, tai saatan unohtua tarkastelemaan taiteilijan yksilöllistä kynän jälkeä paperilla. Myös jotkin tekoälykuvat ovat onnistuneet pysäyttämään minut kauneudellaan, mutta samalla kokemus on jäänyt pintapuoliseksi. 

Toisena nostaisin esiin sen, että monet haluavat kunnioittaa toisten ihmisten käsin tekemää työtä. Kun tiedämme jonkun harjoittaneen taitojaan jopa vuosien ajan, panostaneen työhönsä ja halunneen sillä välittää kanssaihmisille jonkin viestin tai tunteen, herättää se arvostusta. Uskon, että moni haluaa, että kuvan teossa on ollut mukana jotakin aitoa ja elävää – sitä tunnetta, josta edeltävissä kappaleissa puhuin. Halu ilmaista itseä on tärkeä osa ihmisyyttä. Väittäisinkin, että samoin kuin kaipaamme elämäämme musiikkia, teatteria, elokuvia, sarjoja, kirjoja ja käsityötä, haluamme nähdä myös ihmisten toteuttamia kuvituksia. On myös hyvä muistaa, että tekoälykuvat ovat aina digitaalisesti tuotettuja kuvia. Jos ihmisten tekemiä kuvia ei enää olisi, ei meillä olisi myöskään traditionaalista taidetta. 

Kolmantena muistuttaisin, että tekoäly on aina keinotekoista älyä. Se ei voi siis täysin tavoittaa tai ymmärtää sitä, millaista on olla ihminen. Tekoäly näet tietää vain sen, mitä sille on opetettu. Tekoälyyn syötetty tieto on ikään kuin kooste lukuisten ihmisen ilmaisusta, minkä johdosta tekoäly edustaa varsin keskimääräistä kuvaa ihmisyydestä. Toisin kuin ihminen, tekoäly ei voi ammentaa materiaalia ilmaisuunsa omasta tunnemaailmastaan tai omista kokemuksistaan. Tekoäly ei tiedä, millaista on liikuttua kyyneliin kauniin kappaleen säestyksellä, millaista on tuntea räiskyvää iloa tai millaista on nähdä oman kehonsa vanhenevan. Ja vaikka ihminen syöttäisi tekoälylle haluamansa propsit omien kokemustensa pohjalta, ei tekoäly voi itse aidosti tuntea samaa, mitä ihminen tuntee. Jotakin jää paitsi. 

Mutta ottavathan myös taiteilijat inspiraatiota muiden töistä. Miten tämä eroaa siitä, että tekoäly hyödyntää ihmisten teoksia materiaalinaan? Jos taiteilija inspiroituu toisen työstä ja saa sen ansiosta luovuuden puuskan, hän käyttää tätä innostusta luodakseen omalla osaamisellaan jotakin uutta ja uniikkia. Jokaisen kuvalliseen ilmaisuun vaikuttaa hänen oma elämäntarinansa; kaikki, mitä hän on nähnyt, tuntenut, oppinut ja kokenut. Tekoäly ei luo kuvaa oman kokemusmaailmansa pohjalta, vaan ihmisen koneelle syöttämien käskyjen avulla. Vaikka tekoälyä ohjaava ihminen voi tietysti tehdä tekoälyllä kuvan oman luovuuden puuskansa vaikutuksesta, ei tämä luovuus välity kuvaan samalla tavalla, kuin se välittyisi omin käsin toteutettuna. Kuten aiemmin pohdin, tekoäly ei voi käyttää ilmaisussaan kaikkea sitä tunnetta ja elämänhistoriaa, joka väistämättä siirtyy kanvakselle ihmisen omien käsien välityksellä. 

Kuvan taustalla voi myös olla isompi prosessi, joka vaatii useiden ihmisten työtä. Tästä me Tussitaikurit olemme hyvä esimerkki. Tussitaikurien piirrosvideoiden kuvitukset syntyvät kahden tai useamman ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa. Kun lähdemme asiakkaan kanssa suunnittelemaan videota, etsimme yhdessä olennaisen siitä, mitä asiakas haluaa kuvalla tai videolla viestiä. Miten esittää ymmärrettävästi ja mieleenpainuvasti esimerkiksi yrityksen strategia tai veden kiertokulku? Itse kuvittamista edeltää siis tärkeä ja vaativa vaihe, joka vaatii laajojen infomassojen haltuunottoa sekä kykyä kiteyttää kokonaisuus helposti tulkittavaan muotoon. Ei siis riitä, että kuvittaja osaa piirtää, vaan hänellä täytyy olla taitoa tiivistää, kiteyttää ja visualisoida. Tässäkin kuvittaja käyttää hyväkseen kaikkea sitä osaamista ja tietoa, joka hänelle on kertynyt elämänsä varrella. 

Kas niin. Näiden pohdintojen jälkeen huomaan tietoisuuteni muistuttavan minua siitä, että asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Tekoälyn ei tarvitse olla huono tai uhkaava asia. Kaikki eivät kykene toteuttamaan kuvituksia omin käsin taikka tilaamaan kuvitusta toiselta ihmiseltä. Kuvittajakin voi käyttää tekoälyä apunaan esimerkiksi inspiraatiota hakiessaan tai saadakseen referenssiä. Tekoälyllä on hauska kokeilla erilaisia, absurdejakin kuvituksia. Miltä näyttäisi kirahvi, joka ajelee kuplavolkkarilla? Entä miten tekoäly toteuttaisi kuvan ankasta, jolla on jalkoina lumpeenlehdet? Kuvia käytetään monenlaisiin eri tarpeisiin, ja  joskus on aivan aiheellista tuottaa kuva nopeasti ilman perusteellista työtä. Se voi säästää kuvittajankin resursseja.On lisäksi tärkeää muistaa, että myös tekoälyn taidokas käyttö vaatii taustalleen ihmisen, joka on harjoittanut ja kehittänyt kykyjään. En takuulla osaisi tuosta vain luoda tekoälyn avulla mestariteosta, vaan minun tulisi opetella, miten tekoäly toimii ja miten sitä käytetään. Kenties tulevaisuudessa tekoälytaide tunnistetaakin laajemmin omaksi ilmaisukeinokseen muiden tyylien ohella? Aika näyttää!

En usko, että tekoäly tulee koskaan täysin korvaamaan ihmisten omin käsin tekemiä kuvia, sillä vain elävä ihminen kykenee tuomaan kuvaan oman inhimillisyytensä. Väitän, että maailma olisi paljon tylsempi paikka, jos kaikki kuvitukset olisi tehty tekoälyllä. Samalla uskon, että voimme elää sovussa tämän uuden teknologian kanssa. Tekoälyä voidaan käyttää hallitusti, kuitenkaan unohtamatta ihmisen oman kädenjäljen merkitystä. Olisi myös tärkeää kehittää sellaista lainsäädäntöä, joka estäisi ihmisten tekemien kuvien hyödyntämisen tekoälytaiteessa ilman alkuperäisten tekijöiden suostumusta. Muutoin tekoälytaide näyttäytyy varastamisena. Jos menetelmä loukkaa ihmisten oikeudentajua, on siitä myös vaikeaa nauttia.

Taide ja kulttuuri kehittyvät jatkuvasti, samalla sopeutuen tämän ihmeellisen maailman jännittäviin juonenkäänteisiin. Pysykäämme siis valppaina, mutta älköömme huolestuko liikaa! Ihmisten itse tekemillä kuvilla tulee aina olemaan oma, erityinen arvonsa. Ihmisten tekemiä kuvia tarvitaan, sillä – kuten Tommy Tabermann runoili – ihminen tarvitsee ihmistä.

Saana Herranen / Kuvittaja / Tussitaikurit Oy